Kuolema poliisioperaation jälkeen: Oikeusasiamies esittää vakavia syytöksiä

Kuolema poliisioperaation jälkeen: Oikeusasiamies esittää vakavia syytöksiä

64-vuotiaan Kupa Illunga Medard Mutombon kuolema Berliini-Spandaun poliisioperaation jälkeen herättää edelleen vakavia kysymyksiä. Tapaus sattui 14.9.2022, kun vainoharhaisesta skitsofreniasta kärsinyt ja saksaa puhumaton Mutombo vaipui koomaan ja kuoli sairaalassa 6.10.2022. Ruumiinavausraportin mukaan hänen kuolinsyynsä oli hapenpuutteen aiheuttama aivovaurio, jonka kerrotaan tapahtuneen leikkauksen aikana. Valtion anti-diskriminaatiolain (LADG) oikeusasiamiehen toimisto luokittelee operaation, johon osallistui kaksitoista poliisia, erittäin ongelmalliseksi, ja siihen liittyy vakavia syytöksiä Berliinin poliisia vastaan. Tämä syyttää poliisia LADG:n syrjintäkiellon rikkomisesta, koska Mutomboa ei kohdeltu riittävästi hänen vammansa ja kielimuurinsa vuoksi. Oikeusasiamiehen toimisto vaatii vakavasti anteeksipyyntöä poliisilta, valtion vastuun tunnustamista ja vähintään 45 000 euron korvausta Mutombon perheelle.

Tietojen mukaan rbb24 Leikkaus aloitettiin tuomioistuimen määräyksen perusteella, jossa vaadittiin Mutombon sijoittamista suljetulle psykiatriselle osastolle. Tutkinnassa havaittiin kuitenkin poliisin toiminnassa merkittäviä puutteita. Tulkeista ja ulkopuolisesta psykiatrisesta tuesta puuttui, mitä pidetään vakavana laiminlyönninä. Veli Mutombo Mansamba oli aiemmin tehnyt kantelun oikeusasiamiehen toimistoon, jossa nämä asiat nostettiin esille. Oikeusasiamiehen toimisto on osa senaatin työ- ja sosiaaliministeriötä, joka on myös joutunut kritiikin kohteeksi, koska se käsittelee poliisin valmistautumattomuutta ja koulutusta henkisesti sairaiden kanssakäymiseen.

Poliisikoulutuksen rakenteelliset puutteet

Mutombon tapaus tekee selväksi, että poliisin tavassa käsitellä mielenterveyskriisissä olevia ihmisiä on vakavia rakenteellisia puutteita. Asiantuntijat, kuten Martin Thüne, Thüringenin julkishallinnon ammattikorkeakoulun tutkija, huomauttavat, että poliisin koulutus tällä alalla jää usein huomiotta. Koulutus vaihtelee suuresti liittovaltioittain, eikä sitä usein anneta riittävästi. On myös havaittu, että poliisit kokevat toimintansa mielenterveyssairaiden kanssa erityisen stressaaviksi, jolloin heillä ei useinkaan ole tarvittavaa rauhallisuutta ja osaamista käsitellä näitä ihmisiä. Thüne korostaa, että kaikki mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset eivät ole vaarallisia, mutta tätä ei useinkaan oteta riittävästi huomioon koulutuksessa.

Vaadittujen anteeksipyyntöjen ja rahallisen korvauksen lisäksi oikeusasiamiehen toimisto vaatii sitovia ohjeita ja mukautuksia poliisikoulutukseen. Poliisikoulutusta suositellaan parantamaan ja erikoiskoulutusta mielenterveysongelmiin paremmin varautumiseksi. Thüne huomauttaa, että on ratkaisevan tärkeää, että poliisit kiinnittävät entistä enemmän huomiota hätäpuhelujen tietoihin, jotta ne havaitsevat ajoissa, missä tilanteissa deeskalaatio saattaa olla tarpeen.