Suche
Muisti ja suru: Breitscheidplatzin joulumarkkinat on tarkoitettu uhraamaan
Breitscheidplatzissa 19. joulukuuta 2016 tapahtuvan hyökkäyksen vierailijat muistavat, kuinka trauma muotoilee heidän elämäänsä.
Muisti ja suru: Breitscheidplatzin joulumarkkinat on tarkoitettu uhraamaan
19. joulukuuta 2016 Berliinin Breitscheidplatzin joulumarkkinoilla tapahtui terrori -terrori -isku, joka on siitä lähtien muuttanut monien ihmisten elämää. Joka vuosi tällä hetkellä uhrien selviytyjät ja sukulaiset kokoontuvat muistoksi kauheita tapahtumia. Kuten Berliner ZeiTung , paikan päällä, paikan päällä, paikan päällä. Muistuttaa, että paikalla kahdeksan vuotta sitten oli, tänä päivänä ikään kuin kaikki eläisivät uudelleen. "Se on kuin elokuva, se tulee esiin joka vuosi", hän selittää, kun markkinat ovat edelleen juhlallisesti valaistuja taustalla.
Trauma on myös havaittavissa muille eloonjääneille. Agnes Guba, joka myös melkein tappoi, kärsii edelleen hyökkäyksen psykologisista seurauksista. "Jokainen kuva", hän sanoo, "aiheuta muisti." Egbert Schmidtin mukana on vakavia väitteitä viranomaisia vastaan ja ilmaisee vihansa tukia koskevien hakemusten hitaasta käsittelystä. Vuosien ajan hän on odottanut traumansa riittävää kohtelua, joka johtui toiminnasta, jota hän viittaa "auttamatta". Nämä äänesalit muistotapahtumassa, johon liittyy hätäpastorit. Tuolloin paikan päällä ollut Justus Münster raportoi kestävistä kuvista tragedian ja emotionaalisen tuen, jota hän ja hänen kollegansa voivat tarjota uhreille, kuten muisto- ja surun paikka
tapahtumapaikalla, jossa uhreille asetetaan monia seppeleitä ja valoja, surun ja muistin ilmapiiri hallitsee. Mutta kaikki eivät ole tietoisia tragediasta; Jotkut myyjät jakavat huomautuksensa, että monet joulumarkkinat kävijät, jotka ilmeisesti häiritsevät juhlatoimintaa, puhuvat vähän hyökkäyksestä. Myös kansainvälisten vierailijoiden valikoima korostetaan, kun taas saksalaiset ovat ilmeisesti vähemmän todennäköisesti läsnä. Sillä välin puhujat valmistautuvat muistotapahtumaan, joka selventää selviytyjien ja yhteiskunnan edustajien välistä kontrastia, jotka usein eivät pysty tunnistamaan selviytyjien muistoja. On vielä toivottavaa, että selviytyjien äänet kuulevat ja että muistoja ei unohdeta.