Denatsifikaatio 2.0: Performanssi kyseenalaistaa synkän Saksan historian

Denatsifikaatio 2.0: Performanssi kyseenalaistaa synkän Saksan historian

Keskustelu Saksan denatsifioinnista on erittäin ajankohtainen aihe tähän päivään asti. 29. marraskuuta esitys "Denatsifioi itsesi!" järjestetään Berliinissä. joka käsittelee kysymystä historiallisesta uudelleenarvioinnista ja sodanjälkeisen ajan sokeista kulmista. Tämä tapahtuma käyttää alkuperäisiä tekstejä, perintöjä, fantasioita ja suullista historiaa valaisemaan nuoren liittotasavallan ja natsivaltion välistä oikeudellista jatkuvuutta. Mukana olevat taiteilijat, kuten Luce deLire, Callaz, Mario Bergmann ja Annett Hardegen, haluavat avata sekä kognitiivisia että emotionaalisia yhteyksiä kohdatakseen yleisön historian varjojen kanssa. Esitystä tukee Friedrichshain-Kreuzbergin kulttuurin edistämishankerahasto.

Saksan poliittinen todellisuus osoittaa, että denatsifikaatiota pidetään usein suurelta osin epäonnistumisena. Raporttien mukaan fasismissa ja tyranniassa vallitsee kulttuurinen kiehtovuus. Lisäksi Saksan parlamenteissa on havaittavissa autoritaarisia ajattelu- ja toimintamalleja. Tästä syystä herää kysymys, missä määrin tuolloin toteutetut toimet olivat onnistuneita ja pystyivätkö ne todella ohjaamaan yhteiskuntaa demokraattiselle tielle.

Denatsifioinnin historiallinen konteksti

Denatsifikaatio toteutettiin heti toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Tammikuussa 1946 Berliinin liittoutuneiden valvontaneuvosto hyväksyi valvontaneuvoston direktiivin nro 24, jossa hahmoteltiin toimenpiteet ihmisten erottamiseksi julkisista viroista. Näihin kuului sotarikollisia, korkea-arvoisia puolueen jäseniä sekä virkamiehiä ja lakimiehiä, joita pidettiin kansallissosialismin vankkumina kannattajina. Läntisillä miehitysvyöhykkeillä oli vangittuna noin 182 000 ihmistä, joista noin 86 000 vapautettiin vuoteen 1947 mennessä.

Kaiken kaikkiaan yli 3,6 miljoonaa saksalaista kävi läpi denatsifikaatioprosessin ja arvioitiin kyselylomakkeita, jotka kaikkien yli 18-vuotiaiden oli täytettävä merkitäkseen jäsenyytensä NSDAP:hen ja muuhun osallistumiseen. Jako kolmeen kategoriaan, kuten pääsyyllisiin ja seuraajiin, johti laajalle levinneeseen käsitykseen, ettei denatsifikaatiota toteutettu johdonmukaisesti. Sanonta ”Riputat pienet, annat isot mennä” kuvaa natsirikollisten tuomitsemisessa koettua oikeuden puutetta ja eriarvoisuutta.

Jälkimmäiset ja merkityksellisyys tänään

Vaikka denatsifikaatio päättyi virallisesti Saksan liittotasavallassa vuonna 1951, natsimenneisyyden hyväksyminen on edelleen keskeinen teema. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että entiset natsit pystyivät myös tekemään uran DDR:ssä, kun taas SED yritti myydä omaa historiaansa antifasistisena valtiona. Miehitettyjen alueiden vertailu paljastaa, että denatsifikaatio oli tiukempaa Neuvostoliiton vyöhykkeellä, mutta se toimi enemmän poliittisena työkaluna, kun taas monilla entisillä natsiviranomaisilla oli esteetön ura liittotasavallassa, kuten Nürnbergin rotulakien kirjoittajan Hans Globen tapaus osoittaa.

Esitys "Denatsifioi itsesi!" Näin ollen se on tärkeä foorumi ensimmäisen ja toisen Saksan demokratian monimutkaisten suhteiden käsittelemiseksi. Ajankohtaisilla viittauksilla ajankohtaisiin aiheisiin, kuten tekoälyyn, kristillisiin fundamentalisteihin ja sukupuoli-identiteettiin, esitys pyrkii avaamaan uusia keskustelutilaa. Kaikki nämä näkökohdat herättävät keskeisen kysymyksen: Kuinka voimme oppia historiasta oikeudenmukaisemman tulevaisuuden muovaamiseksi?

Kiinnostuneille tapahtuma järjestetään englanniksi ja tarjoaa mahdollisuuden käsitellä näitä aiheita intensiivisesti. Lisätietoja esityksestä on osoitteessa berlin.de. Historiallista denatsifikaatiota voi seurata yksityiskohtaisesti myös Wikipediasta ja Planet Wissen.