Gertrud Kolmarin epätavallinen paluu: Runoilija tulee vanhan perheen kotiin, joka on nyt poliisiasema

Veröffentlicht:

Von:

Die Rückkehr an den Ort der Kindheit kann für viele Menschen eine nostalgische Erfahrung sein. Doch für Gertrud Chodziesner war diese Rückkehr eine erschütternde Begegnung mit der Vergangenheit. Im Winter 1940 besuchte sie das Haus in der Ahornallee in Westend, in dem sie aufgewachsen war, nur um festzustellen, dass es nun eine Polizeistation ist. Dieser Besuch, so beschreibt es die Biografin Friederike Heimann, gleicht eher einer unwirklichen Traumszene inmitten der sich verschärfenden Verfolgung durch die Nazis. Trotzdem betrat Gertrud Kolmar, wie sie als Schriftstellerin bekannt war, das Haus und wurde vom Hausmeister höflich behandelt. Sie fand jedoch heraus, dass nichts …
Lapsuuden palaaminen voi olla nostalginen kokemus monille ihmisille. Mutta Gertrud Chodziesnerille tämä palautus oli järkyttävä kohtaus menneisyyden kanssa. Talvella 1940 hän vieraili talossa Ahornalleessa Westendissä, missä hän varttui, vain saadakseen selville, että se on nyt poliisiasema. Tämä vierailu, Biographer Friederike Heimann kuvaa sitä, on enemmän kuin epätodellinen unelma kohtaus keskellä natsien kiristävää vainoa. Siitä huolimatta Gertrud Kolmar, kuten hänet kutsuttiin kirjailijaksi, tuli taloon ja talonmies kohtelee kohteliaasti. Hän ei kuitenkaan havainnut, ettei mitään ... (Symbolbild/MB)

Palaaminen lapsuuden paikkaan voi olla nostalginen kokemus monille ihmisille. Mutta Gertrud Chodziesnerille tämä palautus oli järkyttävä kohtaus menneisyyden kanssa. Talvella 1940 hän vieraili talossa Ahornalleessa Westendissä, missä hän varttui, vain saadakseen selville, että se on nyt poliisiasema. Tämä vierailu, Biographer Friederike Heimann kuvaa sitä, on enemmän kuin epätodellinen unelma kohtaus keskellä natsien kiristävää vainoa.

Siitä huolimatta Gertrud Kolmar, kuten hänet kutsuttiin kirjailijaksi, tuli taloon ja talonmies kohtelee kohteliaasti. Hän kuitenkin havaitsi, että ei ollut mitään vertailukelpoista toimistojen ja omien huoneidensa välillä. Hän jopa pidättäytyi vierailemasta yläkerrassa. Gertrud Kolmar kertoi huolellisesti tästä kokemuksesta ja monista muista, jotka hän kokenut juutalaisena Berliinissä.

Biographer itse vieraili Ahornalleessa vuonna 2014 yhdessä Gertrud Kolmarin veljenpoikan Ben Chodziesnerin kanssa, joka oli matkustanut Australiasta. Ben, joka tapasi "tätinsä Trude" vasta elämänsä viimeisen vuosikymmenen aikana, vieraili paikoissa, joilla oli tärkeä rooli Chodziesner -perheelle: Ahornallee, Kurfürstendamm ja Baijerin neljännes. Nämä tarkastukset ja kohtaamiset tekevät kirjan Gertrud Kolmarista erityisen lukemisen arvoinen.

Biographer Friederike Heimann integroi elämäkerran, historian ja psykogeografian työhönsä. Hän kuvaa esimerkiksi kuinka Gertrud Kolmar matkusti serkkunsa Walter Benjaminin lukemiseen poistuttuaan talosta Kurfürstendammiin. Ku’damm ja Meinekestrasse, paikkoja, jotka nyt ovat ottaneet kaupat, kuten Budapestin kengät ja Marc O’polo -muoti, on myös rooli historiassa.

Gertrud Kolmarin tarina kuitenkin kääntyy traagiseen. 2. maaliskuuta 1943 se karkotettiin Grunewaldin rautatieasemalta ja murhattiin pian sen jälkeen. Hänen isänsä, jossa hän oli pysynyt pakenemisen sijaan, murhattiin myös vähän ennen. Muistomerkki Gleis 17 muistuttaa tätä kauheaa karkotusta, jossa 1758 juutalaista Berliinistä vietiin Auschwitziin.

Gertrud Kolmarin uuden elämäkerran on julkaissut Juutalainen kustantaja lähellä Suhrkampia ja tarjoaa yksityiskohtaisten tulkintojensa runoudestaan ​​ja proosastaan ​​myös tietoa runoilijan elämästä kansallissosialismin aikana. Erityisesti GDR: ssä julkaistut runot otsikolla "Molin sana" todistavat niiden tutkimuksen natsi -aikakaudesta. Gertrud Kolmarin tarina osoittaa meille holokaustin särkyvät vaikutukset ja tarpeen muistaa tämä kauhea aika.